Hölmäläisten hommia

Oi miten olis ihanaa postata tunnelmallisia lumikuvia, mutta täällä ei lunta näy. Kateellisena olen katsellut muutamista blogeista niitä kauniita kuvia, missä taivas alkaa jo hämärtää ja lumi hohtelee valkoisena pakkasessa.
Meinaa kyllä alkaa ketuttaan tää lumettomuus.

Luonto ei kyllä ole mitenkään entisellään. Havahduin siihen, että pihlajissa on vielä marjat syömättä. Samoin kuin takapihan pensasaidassakin. Missä on kaikki ne linnut, jotka yleensä parvena pyyhältävät pihlajaan ja tyhjentävät sen alta aikayksikön? Nyt ei tilanne vaikuta hyvältä. Huolettaa vähän tuo luonnonon nykytila. Me ollaan pöljät pilattu se tyystin. Mikähän oikeus ihmisellä on tuhota kaikki?

Tuhoamisesta tuli mieleen yks dokkari jonka katsoin. Pohjoiskalotti lämpenee kymmenen kertaa nopeammin kuin Keski-Eurooppa. Siellä on poronhoitajat ahdingossa, koska luonto ei enää toimi kuten ennen. Lumen alta ei poro voi kaivaa syötävää, koska lumen alle on muodostunut jääkerros, jonka läpi poro ei pysty kaivamaan. Tämä sen vuoksi, että talviaikaan on satanut vettä ja päälle pakastanut. Ei ole tuokaan ihan normaalia kun Pohjoiskalotilla sataa keskellä parasta talvea vettä.

Kun ajattelee, että eihän tuo Pohjoiskalotti meistä niin kaukana ole. Saman tyyppisiä juttuja on jo pohjoisemmassa Suomessa. Esimerkiksi korkean pakkasen puuttuminen. Kun ei pakkanen ylitä talven aikana kolmeakymmentä astetta, selviää tuholaiset talven yli seuraavaan kesään ja syövät esimerkiksi koivuista lehdet. Sitten onkin jäljellä enää kummitusmetsiä. Se on aika hämmentävän näköistä kun keskellä kesää tulee vastaan laaja koivikko, jossa ei ole lehdenlehteä. Tämäkin sen vuoksi, että ilmasto on lämmennyt.

Mikähän meihin ihmisiin sitten on mennyt? Metsästysvietti vetää vissiin vielä täysillä, mutta kun ei muuta metsästettävää ole niin metsästetään sitten tavaroita. Siitäpä sitten suora seuraus on enemmän päästöjä ilmakehään, vesistöihin ja maalle. Ei ne päästöt mitään hyvää tee ympäröivälle luonnolle.

Kun aattelee, että reipas kakskymmentä vuotta sitten yhdellä perheellä oli yksi puhelin. Nyt niitä on vähintään yhtä monta kuin perheessä jäseniä. Joillakin jopa kaksi kun on työpuhelinkin. Siinä on pikkusen enemmän päästöjä syntynyt kuin sen yhden lankapuhelimen valmistuksessa. Sama koskee melkein tavaraa kuin tavaraa.

Ihan hölmöläisten hommia meillä kyllä on!

Joskus käy tuuri

Onpa ihanaa, kun on monta vapaapäivää edessä. Tälläviikolla onkin tullut melkein joka aamu mentyä töihin ennen kuutta. Tarkoittaa heräämistä puoliviiden hujakoilla. Ja nyt ei tarvii moneen päivään herätä niin aikaisin.

Kävin eilen vähän kaupoilla ja yllätyin, että Anttila vielä porskuttaa. Heräteostoksena kannoin kotiin 5 metriä verhokangasta. Maksoin siitä kympin. Nyt saa esikoinen uudet verhot. Vanhat onki aika karmean näköiset. Vähän jäi kaiveleen ku en ostanut mattoa. Ihan kiva puuvillamatto olis lähtenyt kahdellakympillä. Olis sopinut kivasti meille vanhempien makuuhuoneeseen. Siellä kun ei mattoa ole. Mutta en jaksa lähteä sen takia uudestaan. Ehkä..

Kävi eilen ihan uskomaton mäihä. Meillä oli taloyhtiön pikkujoulut ja sinne oli ruokaa tilattu pitopalvelulta. Pikkujoulut eivät ottaneet oikein tuulta purjeisiin ja osallistujamäärä oli melko pieni. Jaettiin sitten loput ruuat niiden kesken, jotka jäivät siivoamaan. Nyt on pakkasessa jouluksi laatikot, kinkkua, graavilohta ja aladoobia. Lihat tuli Wotkinsilta, joten oli todella hyviä. Nuo kyllä kelpaa meille jouluksi kun ei kuitenkaan jakseta enempää kuin pari ateriaa jouluruokia. Aivan loistavaa! 

Minulla on viimeaikoina ollut tuuria joka suuntaan. Kun olen ajatellut tarvitsevani jotain, niin sehän on kohta tipahtanut nenän eteen. Kuten esimerkiksi hyvä nojatuoli. Haaveilin sellaisesta tuolista, jossa on hyvä asento istua kun kutoo. No naapurin rouva ilmaantui yhtenä päivänä oven taakse juuri sellaisen kanssa kyselemään että kelpaisiko minulle. Tottakai kelpasi. Nyt mulla on aivan mahtava nojatuoli jossa muhia kudinten kanssa. Vielä kun lotossa nappaisi päävoiton.. Mutta se kyllä edellyttäis kupongin tekemistä. Että ei taida kuitenkaan ihan taivaasta tipahtaa se.

Me Naisten horoskooppi lupasikin kesällä, että nyt alkaa hyvä kahdentoistavuoden jakso. Pelkkää nousukiitoa. Kahdentoista vuoden päästä on sitten varmaan joku totaaliromahdus kun jakso loppuu. No en nyt oikeesti usko naistenlehtien horoskooppeihin, mutta onhan niitä hauska lukea.

Pieniä tunnelmantuojia

Ihanaa, kun alkoi joulukuu. Nyt voi tunnelmoida joulua monen monta viikkoa. Olen ihan totaaalisen jouluihminen. Tykkään askarrella kaikenlaisia pieniä juttuja joulua varten. 
Vielä kun saataisiin jouluksi lunta, niin tunnelma olis täydellinen.

                

Ompelin tuollaisen sydännauhan patterin koristukseksi. Alkoi ärsyttään kun on niin rumat nuo putket. Huopaa, lapsilta pöllittyjä helmiä, juuttinarua ja lankaa. Eikä niissä edes kovin kauan mennyt kun käsin ompeli.

Lidlistä hain pari hyasinttiä ja toinen on upotettu hiekkaan, toinen on ihan semmoisenaa vaasissa. Tuli näillekin vaaseille käyttöä. Mistähän lie olen ne saanut.
Pieniä juttuja, jotka ei paljoa maksa, mutta tunnelmaa tuovat sitäkin enemmän.

Joulusiivouksen suunnittelua

Huh huh, mikä tauti tässä on ollut. Viimeisen viikon aikana olen maannut sohvanpohjalla enemmän kuin puoleen vuoteen yhteensä. Mutta nyt näyttäs olevan tauti selätetty. Vielä kun pääsisi noista antibioottien aiheuttamista suolistovaivoista..

Eilen alkoi meidän taludessa virallisesti joulun odotus. Laitoin muutaman kynttilän ja parit jouluvalot tunnelmaa tuomaan. Lapset leipoivat ensimmäisen satsin pipareitakin. Ostin Lidl:stä pakastetaikinan. Pienoinen pettymys oli pipareiden maku. Sellainen tunkkainen. Ensikerralla sitten en pihistä ja ostan ihan vaan suosiolla kalliimman taikinan. 

Minä suunnittelen mittavaa joulusiivousta. Pakko saada huusholli johonkin järjestykseen ja käytän siinä joulua tekosyynä. Meillä ajelehtii valtava määrä tavaraa ilman paikkaa. En ole Konmari-ihmisiä, joten täytyy kehittää joku ihan omanlainen systeemi. Kallistun ehkä kaikki jätesäkkiin ja pois-metodiin. Käyttökelpoiset ja ajanmukaiset romppeet laitan face-kirppikselle annettavaksi. Muut kierrätän asianmukaiseen paikkaan.

Välillä ihmetyttää, että mistä tuo kaikki kampe tulee.. Eipä siinä ole ku peiliin katsominen. Saan paljon kaikenlaista lapsille tuttavilta. Ja pöljänä otan sen kaiken mukisematta vastaan. Nyt täytyy opetella sanomaan ei.
Ja koska tykkään tehdä käsitöitä, niin niitä tarvikkeita on sitten kans joka lähtöön. Lankoja ja kankaita en ole aikoihin ostanut enää kuin tarpeeseen. Jossakin sentäs järjen äänin huutanut.

On tässä jouluun liittyen muutakin proggista menossa. Valitsin avustettavan perheen Jouluapua.fi:stä ja heille täytyy tehdä joululaatikot yms. Ensiviikolla alan näitä puuhastelemaan.
Tässä kun ei itsekään mikään kroisos ole, on joutunut miettimään jouluun käytettävää rahasummaa tarkemmin. Lapsille kävin ostamassa muutaman lahjan, kun eräässä citymarketissa oli lelut ja pelit -30%. Säästettävä on siinä missä pystyy. Ja minä yritän säästää kaikessa mahdollisessa.

Ihanaa ensimmäistä adventtia!

Mikä meitä vaivaa?

Viimeaikoina on monissa lehdissä ollut juttuja, joissa ihmiset kertovat elämästään hyvin vähillä tuloilla. Minusta on hyvä, että näistä kirjoitetaan. Jotta pysyy aihe pinnalla. Tiedostetaan ettei ihan kaikilla ole asiat niin hyvin.

Mutta se mikä ihmetyttää, on ne kommentit juttujen lopussa. Todella ilkeitä. Jos jollakulla on vuokran jälkeen käytössä kuukausittain kolmesataa euroa niin monet pitävät summaa suurena ja kertovat että minä selviän kympillä jne.

Mikä ihme tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa? Jos ihmiselle jää kolmesataa euroa kuukaudessa elämiseen niin se ei todellakaan ole mikään ihanteellinen summa. Noista ilkeistä kommenteista saa sellaisen kuvan, että ihan liikaahan täällä maksetaankin palkkaa työssäkäyville jos satanen pari riittää ihan hyvin ylläpitämään ihmisarvoisen elämän.

Olen ihan varma, että jokainen, joka joutuu kituuttamaan tuollaisella summalla (ja niitä Suomessa löytyy paljon) toivoisivat oikeasti, että olisi enemmän rahaa käytettävissä. Että voisi ostaa joskus uudet kengät tai takin. 

Muistan omasta opiskeluajasta senverran ettei se kivaa ollut kun rahat eivät riittäneet mihinkään. Päivästä toiseen perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kastikkeeseen ei ollut varaa ostaa lihaa tms. vaan se oli pelkkää ruskeaa kastiketta. Jos olin oikein varoissa, niin ostin kastikkeen sekaan pilkottavaksi suolakurkun. 
Minä en saanut opiskeluaikana kotoa minkäänlaista raha-apua, joten kustansin kaiken itse. Vuokran, kouluun tarvittavat materiaalit, ruuan ja vaatteet. Jouduin ottamaan opintolainaa niin paljon kuin vain sain. 
Mulla ei varmana olis tullut mieleen kommentoida köyhän elämästä kertovaan artikkeliin, että helposti pärjää, mitä valitat.

Minä olen töissä käyvä ja palkkakin suht hyvä eikä siltikään meinaa riittää rahat mihinkään. Vuokra on noussut viimeisen kuuden vuoden aikana nelisensataa. Palkka ei ole nousuut samaan tahtiin. Tarkoittaa sitä, että vyötä on vedettävä kireämmälle, jotta saa maksettua kaiken.
Eikä tuo vuokra edes ole ainoa noussut kustannus. Sähkö on kallistunut, ruoka on kallistunut jne. 

Että pikkusen ihmettelen kuinka muutamalla satasella voi elää hyvää elämää? Onkhaan juuri tosi?

Lahjatoiveiden toteutus aloitettu

On käsittämättömän ihanaa, että saatiin lunta. Ja näin aikaisin. Vaikkakin tämä kylmyys saa nivelet särkemään, niin silti nautin tästä valoisuudesta.
Satanut lumi tuo joulunodotukseenkin enemmän tunnelmaa. Eilen yllätin itseni ja ostin glögiä sekä pipareita kun tunnelmoitti niin kovasti. Kyllä glögi kivasti lämmittikin sisältäpäin, vaikka oli vaan alkoholitonta. Edellisvuonna en tainnut kertaakaan juoda glögiä. Yhdistän glögin niin vahvasti joulun tunnelmaan, että saateen ropistessa ikkunaan (taisi sataa vettä koko viime syksyn ja kai talvenkin)että ei vaan pystyny joulufiilikseen.

Joulua olen jo ennakoinut aloittamalla joululahjojen valmistuksen.

Siskolle tuli virkattua huivi. Lanka on purettu lapsen vanhasta neuletakista. Ohje löytyy Arkimamman arkiralli-blogista. Muuttelin hieman silmukkamääriä koska minun käyttämä lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka. Olisi noista rei'istä tullut alkuperäisellä ohjeella liian isoja minun makuun.

Minulla on neljä siskoa ja jokainen heistä odottaa jotain pientä joulumuistamista. Yleensä saan pieniä vihjeitä jo hyvissä ajoin, jotta ehdin tehdä mitä haluavat. Siskot eivät itse hallitse näitä käsityöjuttuja, joten minä sitten toteutan toiveet. Ei sillä, että minäkään mitenkään erityisen hyvä olisin, mutta jotain sentään saan aikaiseksi jos käteen annetaan lankaa ja koukku.
Mielelläni teenkin sellaista, mitä tarvitsevat oikeasti. 

Käyttämällä kierrätettyä materiaalia jäivät huivin kustannukset nollaan. Mitään en tätä varten ostanut.

Pizzapannari

Joulu lähestyy uhkaavasti. Sen vuoksi täytyy vähän nuukailla, että saa kustannettua vuoden odotetuimman päivän. Me ei laiteta joulua velaksi, vaan kaikki jouluun käytettävä raha täytyy löytyä silloin kun sitä tarvitaan. Ja sitä mihin rahat ei riitä ei laiteta.
Toki meillä on se etuna, että pystytään säästämään ennakkoon. Ja sekin on meidän eduksi katsottavissa, että meillä ei joulupöytään tarvii olla älytöntä määrää kaikkea. Kunhan nyt aatoksi on jotain joulusta, niin meille riittää.

Jotain jouluista tarkoittaa kinkkua, suolakalaa (ite suolaan niin ei tule graavia vaan suolattua), lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä lapsille jotain mitä haluavat. Minä haluan vielä silliä ja hillosipulia.

Nuukailun vuoksi käydään pakastinta läpi. Sieltä löytyi ainekset ruokaisaan pannukakkuun.

Perus pannukakkutaikina ilman sokeria. Sekaan heittelin savukuutioita, juustoraastetta, nahistumaan päin olevia miniluumutomaatteja muutama viipaleina sekä pizzamaustetta.

Pakastan melko pieniäkin määriä jos jää yli. Ja välillä jätänkin vähän pussin pohjalle myöhempää hätätilannetta varten. Aina ei jaksa lähteä kauppaan, niin silloin on iso ilo näistä tähteistä. 
Tähän löytyi pakastimesta kourallisen verran savukuutiota. Ja toinen kourallinen juustoraastetta. 
Maistui makoisalta ja sai iltapalallekin vähän vaihtelua.