Syysloma

Vanhempien ahdistusta lisäävä keksintö koulumaailmassa. On kyllä kova homma saada hoito järjestymään esikouluikäiselle ja vähän isommalle koululaiselle. Toisilla on kokonainen viikko ja toisilla vain puolikas viikko. Joillakin jaettu kahdelle viikolle viikonlopun molemmin puolin, nin että varmasti menee hankalaksi.

Olispa ihanaa kun työelämäkin joustais näiden lomien mukaan. Mutku ei se aina mene niinku haluais. Me onneksi saimme jotenkuten järjestymään tämän loman, mutta kaikki vanhemmat eivät saa töistä vapaata.

Ihan kummallista, miten kaksi eri maailmaa pitää yrittää sovittaa yhteen hampaat irvessä. Tuleva joululomaki jo ahistaa sielua. Että miten saa yli kahden viikon mittaisen lasten loman järkättyä niin ettei tarviis yksin olla koko ajan.
Ei ihme, että mielenterveystilastot nuorillakin huutaa hoosiannaa ku melko pienet lapset pitää jättää selviytymään päivistä itsekseen. Tukiverkostoapa ei välttämättä ole jos on työn perässä joutunut muuttamaan vaikka toiselle puolelle Suomea. Koska sitäkään ei hyvällä katsota jos ei sen työnperässä lähde viipottamaan omalta kotiseudultaan.

Niin omituisia yhtälöitä, että näitä miettiessä menee mieli mustaksi ja solmuun. 

Vaikka ennenvanhaan olikin niin että lapset olivat yksin jo konttausikäisinä ja selvisivät hyvin vaikka lämmittivät ruuat paistinpannussa avotulella niin olisko kuitenki ollut asiat vähän paremmin.. Siinä saattoi naapurustossa asustaa mummoa tai pappaa tai joku sukulainen jonka puoleen hädässä kääntyä. 

Mutta nyt ei välttämättä niin ole. Eikä naapurustossa enää ehkä muita lapsiperheitä olekaan. Vaikka mekin asutaan sellaisella asuinalueella jossa luulisi lapsiperheitä oikein vilistävän niin ei. Ja ne lapsiperheet jotka täällä asuu haluavat olla omissa oloissaan. Ei tulis mieleenkään pyytää naapuriapua tässä asiassa. Ei vaikka voisi tarjota omaa apua vastineeksi. Pienesti voi tervehtiä ohikulkeissaan ja siinä se.

Että voi tätä nykyaikaa. Onneksi voi kuitennii tsätätä watsapissa tai mesessä tai snäpchätissä.. Nii ei tarvii livenä nähä ketään.