Hölmäläisten hommia

Oi miten olis ihanaa postata tunnelmallisia lumikuvia, mutta täällä ei lunta näy. Kateellisena olen katsellut muutamista blogeista niitä kauniita kuvia, missä taivas alkaa jo hämärtää ja lumi hohtelee valkoisena pakkasessa.
Meinaa kyllä alkaa ketuttaan tää lumettomuus.

Luonto ei kyllä ole mitenkään entisellään. Havahduin siihen, että pihlajissa on vielä marjat syömättä. Samoin kuin takapihan pensasaidassakin. Missä on kaikki ne linnut, jotka yleensä parvena pyyhältävät pihlajaan ja tyhjentävät sen alta aikayksikön? Nyt ei tilanne vaikuta hyvältä. Huolettaa vähän tuo luonnonon nykytila. Me ollaan pöljät pilattu se tyystin. Mikähän oikeus ihmisellä on tuhota kaikki?

Tuhoamisesta tuli mieleen yks dokkari jonka katsoin. Pohjoiskalotti lämpenee kymmenen kertaa nopeammin kuin Keski-Eurooppa. Siellä on poronhoitajat ahdingossa, koska luonto ei enää toimi kuten ennen. Lumen alta ei poro voi kaivaa syötävää, koska lumen alle on muodostunut jääkerros, jonka läpi poro ei pysty kaivamaan. Tämä sen vuoksi, että talviaikaan on satanut vettä ja päälle pakastanut. Ei ole tuokaan ihan normaalia kun Pohjoiskalotilla sataa keskellä parasta talvea vettä.

Kun ajattelee, että eihän tuo Pohjoiskalotti meistä niin kaukana ole. Saman tyyppisiä juttuja on jo pohjoisemmassa Suomessa. Esimerkiksi korkean pakkasen puuttuminen. Kun ei pakkanen ylitä talven aikana kolmeakymmentä astetta, selviää tuholaiset talven yli seuraavaan kesään ja syövät esimerkiksi koivuista lehdet. Sitten onkin jäljellä enää kummitusmetsiä. Se on aika hämmentävän näköistä kun keskellä kesää tulee vastaan laaja koivikko, jossa ei ole lehdenlehteä. Tämäkin sen vuoksi, että ilmasto on lämmennyt.

Mikähän meihin ihmisiin sitten on mennyt? Metsästysvietti vetää vissiin vielä täysillä, mutta kun ei muuta metsästettävää ole niin metsästetään sitten tavaroita. Siitäpä sitten suora seuraus on enemmän päästöjä ilmakehään, vesistöihin ja maalle. Ei ne päästöt mitään hyvää tee ympäröivälle luonnolle.

Kun aattelee, että reipas kakskymmentä vuotta sitten yhdellä perheellä oli yksi puhelin. Nyt niitä on vähintään yhtä monta kuin perheessä jäseniä. Joillakin jopa kaksi kun on työpuhelinkin. Siinä on pikkusen enemmän päästöjä syntynyt kuin sen yhden lankapuhelimen valmistuksessa. Sama koskee melkein tavaraa kuin tavaraa.

Ihan hölmöläisten hommia meillä kyllä on!

Joskus käy tuuri

Onpa ihanaa, kun on monta vapaapäivää edessä. Tälläviikolla onkin tullut melkein joka aamu mentyä töihin ennen kuutta. Tarkoittaa heräämistä puoliviiden hujakoilla. Ja nyt ei tarvii moneen päivään herätä niin aikaisin.

Kävin eilen vähän kaupoilla ja yllätyin, että Anttila vielä porskuttaa. Heräteostoksena kannoin kotiin 5 metriä verhokangasta. Maksoin siitä kympin. Nyt saa esikoinen uudet verhot. Vanhat onki aika karmean näköiset. Vähän jäi kaiveleen ku en ostanut mattoa. Ihan kiva puuvillamatto olis lähtenyt kahdellakympillä. Olis sopinut kivasti meille vanhempien makuuhuoneeseen. Siellä kun ei mattoa ole. Mutta en jaksa lähteä sen takia uudestaan. Ehkä..

Kävi eilen ihan uskomaton mäihä. Meillä oli taloyhtiön pikkujoulut ja sinne oli ruokaa tilattu pitopalvelulta. Pikkujoulut eivät ottaneet oikein tuulta purjeisiin ja osallistujamäärä oli melko pieni. Jaettiin sitten loput ruuat niiden kesken, jotka jäivät siivoamaan. Nyt on pakkasessa jouluksi laatikot, kinkkua, graavilohta ja aladoobia. Lihat tuli Wotkinsilta, joten oli todella hyviä. Nuo kyllä kelpaa meille jouluksi kun ei kuitenkaan jakseta enempää kuin pari ateriaa jouluruokia. Aivan loistavaa! 

Minulla on viimeaikoina ollut tuuria joka suuntaan. Kun olen ajatellut tarvitsevani jotain, niin sehän on kohta tipahtanut nenän eteen. Kuten esimerkiksi hyvä nojatuoli. Haaveilin sellaisesta tuolista, jossa on hyvä asento istua kun kutoo. No naapurin rouva ilmaantui yhtenä päivänä oven taakse juuri sellaisen kanssa kyselemään että kelpaisiko minulle. Tottakai kelpasi. Nyt mulla on aivan mahtava nojatuoli jossa muhia kudinten kanssa. Vielä kun lotossa nappaisi päävoiton.. Mutta se kyllä edellyttäis kupongin tekemistä. Että ei taida kuitenkaan ihan taivaasta tipahtaa se.

Me Naisten horoskooppi lupasikin kesällä, että nyt alkaa hyvä kahdentoistavuoden jakso. Pelkkää nousukiitoa. Kahdentoista vuoden päästä on sitten varmaan joku totaaliromahdus kun jakso loppuu. No en nyt oikeesti usko naistenlehtien horoskooppeihin, mutta onhan niitä hauska lukea.

Pieniä tunnelmantuojia

Ihanaa, kun alkoi joulukuu. Nyt voi tunnelmoida joulua monen monta viikkoa. Olen ihan totaaalisen jouluihminen. Tykkään askarrella kaikenlaisia pieniä juttuja joulua varten. 
Vielä kun saataisiin jouluksi lunta, niin tunnelma olis täydellinen.

                

Ompelin tuollaisen sydännauhan patterin koristukseksi. Alkoi ärsyttään kun on niin rumat nuo putket. Huopaa, lapsilta pöllittyjä helmiä, juuttinarua ja lankaa. Eikä niissä edes kovin kauan mennyt kun käsin ompeli.

Lidlistä hain pari hyasinttiä ja toinen on upotettu hiekkaan, toinen on ihan semmoisenaa vaasissa. Tuli näillekin vaaseille käyttöä. Mistähän lie olen ne saanut.
Pieniä juttuja, jotka ei paljoa maksa, mutta tunnelmaa tuovat sitäkin enemmän.

Joulusiivouksen suunnittelua

Huh huh, mikä tauti tässä on ollut. Viimeisen viikon aikana olen maannut sohvanpohjalla enemmän kuin puoleen vuoteen yhteensä. Mutta nyt näyttäs olevan tauti selätetty. Vielä kun pääsisi noista antibioottien aiheuttamista suolistovaivoista..

Eilen alkoi meidän taludessa virallisesti joulun odotus. Laitoin muutaman kynttilän ja parit jouluvalot tunnelmaa tuomaan. Lapset leipoivat ensimmäisen satsin pipareitakin. Ostin Lidl:stä pakastetaikinan. Pienoinen pettymys oli pipareiden maku. Sellainen tunkkainen. Ensikerralla sitten en pihistä ja ostan ihan vaan suosiolla kalliimman taikinan. 

Minä suunnittelen mittavaa joulusiivousta. Pakko saada huusholli johonkin järjestykseen ja käytän siinä joulua tekosyynä. Meillä ajelehtii valtava määrä tavaraa ilman paikkaa. En ole Konmari-ihmisiä, joten täytyy kehittää joku ihan omanlainen systeemi. Kallistun ehkä kaikki jätesäkkiin ja pois-metodiin. Käyttökelpoiset ja ajanmukaiset romppeet laitan face-kirppikselle annettavaksi. Muut kierrätän asianmukaiseen paikkaan.

Välillä ihmetyttää, että mistä tuo kaikki kampe tulee.. Eipä siinä ole ku peiliin katsominen. Saan paljon kaikenlaista lapsille tuttavilta. Ja pöljänä otan sen kaiken mukisematta vastaan. Nyt täytyy opetella sanomaan ei.
Ja koska tykkään tehdä käsitöitä, niin niitä tarvikkeita on sitten kans joka lähtöön. Lankoja ja kankaita en ole aikoihin ostanut enää kuin tarpeeseen. Jossakin sentäs järjen äänin huutanut.

On tässä jouluun liittyen muutakin proggista menossa. Valitsin avustettavan perheen Jouluapua.fi:stä ja heille täytyy tehdä joululaatikot yms. Ensiviikolla alan näitä puuhastelemaan.
Tässä kun ei itsekään mikään kroisos ole, on joutunut miettimään jouluun käytettävää rahasummaa tarkemmin. Lapsille kävin ostamassa muutaman lahjan, kun eräässä citymarketissa oli lelut ja pelit -30%. Säästettävä on siinä missä pystyy. Ja minä yritän säästää kaikessa mahdollisessa.

Ihanaa ensimmäistä adventtia!

Mikä meitä vaivaa?

Viimeaikoina on monissa lehdissä ollut juttuja, joissa ihmiset kertovat elämästään hyvin vähillä tuloilla. Minusta on hyvä, että näistä kirjoitetaan. Jotta pysyy aihe pinnalla. Tiedostetaan ettei ihan kaikilla ole asiat niin hyvin.

Mutta se mikä ihmetyttää, on ne kommentit juttujen lopussa. Todella ilkeitä. Jos jollakulla on vuokran jälkeen käytössä kuukausittain kolmesataa euroa niin monet pitävät summaa suurena ja kertovat että minä selviän kympillä jne.

Mikä ihme tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa? Jos ihmiselle jää kolmesataa euroa kuukaudessa elämiseen niin se ei todellakaan ole mikään ihanteellinen summa. Noista ilkeistä kommenteista saa sellaisen kuvan, että ihan liikaahan täällä maksetaankin palkkaa työssäkäyville jos satanen pari riittää ihan hyvin ylläpitämään ihmisarvoisen elämän.

Olen ihan varma, että jokainen, joka joutuu kituuttamaan tuollaisella summalla (ja niitä Suomessa löytyy paljon) toivoisivat oikeasti, että olisi enemmän rahaa käytettävissä. Että voisi ostaa joskus uudet kengät tai takin. 

Muistan omasta opiskeluajasta senverran ettei se kivaa ollut kun rahat eivät riittäneet mihinkään. Päivästä toiseen perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kastikkeeseen ei ollut varaa ostaa lihaa tms. vaan se oli pelkkää ruskeaa kastiketta. Jos olin oikein varoissa, niin ostin kastikkeen sekaan pilkottavaksi suolakurkun. 
Minä en saanut opiskeluaikana kotoa minkäänlaista raha-apua, joten kustansin kaiken itse. Vuokran, kouluun tarvittavat materiaalit, ruuan ja vaatteet. Jouduin ottamaan opintolainaa niin paljon kuin vain sain. 
Mulla ei varmana olis tullut mieleen kommentoida köyhän elämästä kertovaan artikkeliin, että helposti pärjää, mitä valitat.

Minä olen töissä käyvä ja palkkakin suht hyvä eikä siltikään meinaa riittää rahat mihinkään. Vuokra on noussut viimeisen kuuden vuoden aikana nelisensataa. Palkka ei ole nousuut samaan tahtiin. Tarkoittaa sitä, että vyötä on vedettävä kireämmälle, jotta saa maksettua kaiken.
Eikä tuo vuokra edes ole ainoa noussut kustannus. Sähkö on kallistunut, ruoka on kallistunut jne. 

Että pikkusen ihmettelen kuinka muutamalla satasella voi elää hyvää elämää? Onkhaan juuri tosi?

Lahjatoiveiden toteutus aloitettu

On käsittämättömän ihanaa, että saatiin lunta. Ja näin aikaisin. Vaikkakin tämä kylmyys saa nivelet särkemään, niin silti nautin tästä valoisuudesta.
Satanut lumi tuo joulunodotukseenkin enemmän tunnelmaa. Eilen yllätin itseni ja ostin glögiä sekä pipareita kun tunnelmoitti niin kovasti. Kyllä glögi kivasti lämmittikin sisältäpäin, vaikka oli vaan alkoholitonta. Edellisvuonna en tainnut kertaakaan juoda glögiä. Yhdistän glögin niin vahvasti joulun tunnelmaan, että saateen ropistessa ikkunaan (taisi sataa vettä koko viime syksyn ja kai talvenkin)että ei vaan pystyny joulufiilikseen.

Joulua olen jo ennakoinut aloittamalla joululahjojen valmistuksen.

Siskolle tuli virkattua huivi. Lanka on purettu lapsen vanhasta neuletakista. Ohje löytyy Arkimamman arkiralli-blogista. Muuttelin hieman silmukkamääriä koska minun käyttämä lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka. Olisi noista rei'istä tullut alkuperäisellä ohjeella liian isoja minun makuun.

Minulla on neljä siskoa ja jokainen heistä odottaa jotain pientä joulumuistamista. Yleensä saan pieniä vihjeitä jo hyvissä ajoin, jotta ehdin tehdä mitä haluavat. Siskot eivät itse hallitse näitä käsityöjuttuja, joten minä sitten toteutan toiveet. Ei sillä, että minäkään mitenkään erityisen hyvä olisin, mutta jotain sentään saan aikaiseksi jos käteen annetaan lankaa ja koukku.
Mielelläni teenkin sellaista, mitä tarvitsevat oikeasti. 

Käyttämällä kierrätettyä materiaalia jäivät huivin kustannukset nollaan. Mitään en tätä varten ostanut.

Pizzapannari

Joulu lähestyy uhkaavasti. Sen vuoksi täytyy vähän nuukailla, että saa kustannettua vuoden odotetuimman päivän. Me ei laiteta joulua velaksi, vaan kaikki jouluun käytettävä raha täytyy löytyä silloin kun sitä tarvitaan. Ja sitä mihin rahat ei riitä ei laiteta.
Toki meillä on se etuna, että pystytään säästämään ennakkoon. Ja sekin on meidän eduksi katsottavissa, että meillä ei joulupöytään tarvii olla älytöntä määrää kaikkea. Kunhan nyt aatoksi on jotain joulusta, niin meille riittää.

Jotain jouluista tarkoittaa kinkkua, suolakalaa (ite suolaan niin ei tule graavia vaan suolattua), lanttu- ja porkkanalaatikkoa sekä lapsille jotain mitä haluavat. Minä haluan vielä silliä ja hillosipulia.

Nuukailun vuoksi käydään pakastinta läpi. Sieltä löytyi ainekset ruokaisaan pannukakkuun.

Perus pannukakkutaikina ilman sokeria. Sekaan heittelin savukuutioita, juustoraastetta, nahistumaan päin olevia miniluumutomaatteja muutama viipaleina sekä pizzamaustetta.

Pakastan melko pieniäkin määriä jos jää yli. Ja välillä jätänkin vähän pussin pohjalle myöhempää hätätilannetta varten. Aina ei jaksa lähteä kauppaan, niin silloin on iso ilo näistä tähteistä. 
Tähän löytyi pakastimesta kourallisen verran savukuutiota. Ja toinen kourallinen juustoraastetta. 
Maistui makoisalta ja sai iltapalallekin vähän vaihtelua. 

Vuokralaisen ja omistusasujan ero

Se tuntuu Hesari nykyään tulevan melko myöhään. Vähän vaille kuusi kuului postilaatikot kalahtavan.
Me asutaan vuokralla kivalla ja rauhallisella rivarialueella. Tien toisella puolella on omistusasuntoja. Näistä meidänkin asunnoista piti tulla omistusasuntoja, mutta rakennuttaja meni konkkaan kesken kaiken ja möi puoliksivalmistuneet kötöstykset pois.

Kun kaartaa meidän tiellä, niin ei näistä taloista ulospäin näy, että mikä on vuokra- ja mikä omistusasunto.
Mutta yhdestä asiasta huomaa. Meillä on reilusti toistakymmentä postilaatikkoa rivissä. Vain yhteen kalahti Hesari. Vastapäätä olevien asuntojen postilaatikot ovat viiden laatikon pätkissä tien varressa. Niissä kalahti kolmessa viidestä kun lehti tipautettiin. Meillä taitaa olla aika huonot äänieristeet kun noin tarkasti kuulin..

Vuokralaisilla ei siis ole varaa tai intressejä tilata Hesaria, paitsi sillä yhdellä. Eikä sekään ole sitä itse tilannut, vaan lahjaksi saanut. Omistusasujat sen sijaan tuntuvat tykkäävän lukaista aamukahveella päivän lehden ihan paperisena versiona.

Tämä oli vähän yleistävää vertailua, mutta hauska havainto naapurustustosta.

Minun täytyy tunnustaa, että itse käyn lukemassa Hesarin diginä ja silloinkin vain ilmaisartikkelit.
Töissä tulee tauolla plärättyä iltapäivälehdet kännykästä. Niissähän harvemmin mitään oikeita uutisia on. Eniten kyllä ihmetyttää Kauppalehden uutisotsikot. Eilenkin näytti olevan sellaisia kuin; Muukalaisia avaruudessa ja näin tunnistat että sinua huijataan. Pikkusen alkaa Kauppalehden brändi kärsiä minun silmissä tommosilla otsikoilla.

Eniten tykkään kyllä vanhanaikaista paperilehdistä. Tänään on ohjelmassa lukea eilen ostettu Kotiliesi. Ihanaa käpertyä soffalle viltin sisään ja lukea. Nyt on jotenkin kirjojen lukeminen jäänyt ja enempi noi lehdet tämän hetken juttu. Onneksi ei tarvii ite ostaa niitä usein kun kierrätetään tuttavaporukassa kaikki saadut lehdet. Ekologista ja säästäväistä.

Pehmolelun virkattu peitto, ohje

Ensimmäinen lelukuvasto tipahti eilen postiluukusta. Lapset haaveilivat uusista leluista koko illan. Viuhti muisti selailun lomassa, että äiti on luvannut joskus virkata pehmoleluille peiton. Että koska äiti teet sen?

Hmmm.. joo-o, no tuota..

Hah, sitten muistin että olen varmaan kaks vuotta takaperin aloittanut virkkaamaan torkkupeittoa isoäidinneliöistä. Muistin jopa sen, että kovin hyvin se ei ole edennyt. Äkkiä kaivamaan ufo-laatikkoa ja sieltähän löytyikin hyvin aloitettu tekele. Suurimman osan paloistakin olin saanut liitettyä.

Lankana käytetty Novitan Puro Batik ja koukku 4.5mm. Neliöitä 5*7. 

Ohje neliön virkkaamiseen Novitan sivuilta. Yhdistämiseen käyttämäni ohje Eilen tein-blogista. 

Lankaa meni kyllä aika paljon, en tarkalleen muista, mutta ainakin 4 tai 5 kerää. Toi lanka oli siitä kivaa, ettei tarvii vaihdella eri väreihin kun on tolleen pätkävärjättyä valmiiksi. 

Sohvalla ollaan siis edelleen ilman virkattua torkkupeittoa. Mutta niin heikolta näytti sen valmistuminen, että olihan parempi käyttää alku tähän proggikseen. Ja kuten varmaan kuvista huomaa, niin en ole virkkaajana kovin kummoinen. Kyllä nyt juuri koukku pysyy kädessä, mutta jälki ei ole ihan priimaa. Tai riippuu tietysti laaduntarkastajasta. 

Lapsi ainakin oli onnellinen ja toivottavasti ne pehmolelut myös.

Hyvä antaa vähästäkin

Minun elämänohjeena on vuosia toiminut lause "Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan". En tiiä oonko kuullut sen jossain rippileirillä joskus vaiko missä, mutta niin siitä vaan tuli minun lause.
Toisaalta meillä on lapsuuskotona jo ollut semmoinen auttamismeininki, että jos joku tarvii apua niin sitä autetaan.
Ei siitä kyllä avunantona puhuttu. Vaan mentiin kaveriksi tekemään sitä ja tätä tai, että pitää viiä ruokaa kun ei joku ole päässy kauppaan tms. 

Tuleva joulu ahdistaa varmaan monia perheitä. Kun niitä työpaikkoja nyt ei oikeasti ollutkaan puoltamiljoonaa vapaana, niin työttömiä on paljon. Eikä heillä ole varaa laittaa joulua lapsilleen tai itselleen. Silloin meidän, joilla on vähänkään varaa tulee kyllä auttaa.
On helppoa jeesustella kuinka hallituksen päätökset heikentää varsinkin vähävaraisten elämänlaatua. Mutta kuinka moni on valmis kaivamaan omaa lompakkoaan ja jeesimään vähän?

Tein taannoin kokeilun omassa kaveripiirissäni. Paikkakunnallani oli keräys vähävaraisten auttamiseksi. Kerättiin vaatteita ja ruokaa. Pyysin sitten facessa kavereita osallistumaan vaikkapa vaan yhdellä tonnikalapurkilla. Arvatkaa kuinka moni lähti auttajaksi? Yksi. Siis vain yksi niistä yli sadasta kaverista. Niistä, joista suurin osa on vakituisessa työssä. Joista osa tienaa minun mittapuun mukaan älyttömästi.
Jopa ne, jotka jakavat facessa kaikenlaisia linkkejä hallituksen toimista jne. eivät olleet valmiita auttamaan edes eurolla.
Se oli surullista.

Ei minullakaan ole varaa mitään isoa antaa. Mutta jos moni antaa vähäsen, siitä tuleekin sitten isompi apu.

Tulevaa joulua varten tässä linkki http://jouluapua.fi/
Siltä varalta, että voit jotakuta auttaa.

Syysloma

Vanhempien ahdistusta lisäävä keksintö koulumaailmassa. On kyllä kova homma saada hoito järjestymään esikouluikäiselle ja vähän isommalle koululaiselle. Toisilla on kokonainen viikko ja toisilla vain puolikas viikko. Joillakin jaettu kahdelle viikolle viikonlopun molemmin puolin, nin että varmasti menee hankalaksi.

Olispa ihanaa kun työelämäkin joustais näiden lomien mukaan. Mutku ei se aina mene niinku haluais. Me onneksi saimme jotenkuten järjestymään tämän loman, mutta kaikki vanhemmat eivät saa töistä vapaata.

Ihan kummallista, miten kaksi eri maailmaa pitää yrittää sovittaa yhteen hampaat irvessä. Tuleva joululomaki jo ahistaa sielua. Että miten saa yli kahden viikon mittaisen lasten loman järkättyä niin ettei tarviis yksin olla koko ajan.
Ei ihme, että mielenterveystilastot nuorillakin huutaa hoosiannaa ku melko pienet lapset pitää jättää selviytymään päivistä itsekseen. Tukiverkostoapa ei välttämättä ole jos on työn perässä joutunut muuttamaan vaikka toiselle puolelle Suomea. Koska sitäkään ei hyvällä katsota jos ei sen työnperässä lähde viipottamaan omalta kotiseudultaan.

Niin omituisia yhtälöitä, että näitä miettiessä menee mieli mustaksi ja solmuun. 

Vaikka ennenvanhaan olikin niin että lapset olivat yksin jo konttausikäisinä ja selvisivät hyvin vaikka lämmittivät ruuat paistinpannussa avotulella niin olisko kuitenki ollut asiat vähän paremmin.. Siinä saattoi naapurustossa asustaa mummoa tai pappaa tai joku sukulainen jonka puoleen hädässä kääntyä. 

Mutta nyt ei välttämättä niin ole. Eikä naapurustossa enää ehkä muita lapsiperheitä olekaan. Vaikka mekin asutaan sellaisella asuinalueella jossa luulisi lapsiperheitä oikein vilistävän niin ei. Ja ne lapsiperheet jotka täällä asuu haluavat olla omissa oloissaan. Ei tulis mieleenkään pyytää naapuriapua tässä asiassa. Ei vaikka voisi tarjota omaa apua vastineeksi. Pienesti voi tervehtiä ohikulkeissaan ja siinä se.

Että voi tätä nykyaikaa. Onneksi voi kuitennii tsätätä watsapissa tai mesessä tai snäpchätissä.. Nii ei tarvii livenä nähä ketään.

Muovin kierrätys

Olen herännyt muovin kierrättämiseen vasta ihan pari viikkoa sitten. Huomasin, että suhteellisen lähellä meitä on Rinki-keräyspiste, johon voi viedä myös muovijätteen.
Harmittaa vähän, että en sitä aikaisemmin ole tajunnut. Muovijätettä tuntuu kertyvän ihan älyttömästi. Varmaan suurin yksittäinen jätelaji mitä meiltä tulee. 

Sekäjäteroskiksen tyhjennysväli onkin pidentynyt reilusti sen jälkeen kun alettiin keräämään muovit omaan pussiinsa. Tässä on kyllä himppasen käynyt jo mielessä, että pitäisi pyrkiä vähentämään tuota muovijätteen määrää.. Nolottaa sen määrä. Pitänee palata "vanhaan aikaan" ja lihatiskiasiakkaaksi. Tosin ne lihatiskin lihat ovat reilusti kalliimpia kuin siellä valmiiksipakattujen osastolla.
Tulee vähän tuo budjettikysymyskin tähän huomioitavaksi.

Kyllä nykyaikana on tärkeää osata hyödyntää vanhaa materiaalia. Tavaraa suolletaan tehtaista ulos semmosia määriä, että mehän kohta hukumme siihen jätemäärään. Ja toisaalta neitseellisestä raaka-aineista tulee varmasti jossain vaiheessa pula, joten on senkin vuoksi tärkeää osata hyödyntää vanhoja materiaaleja.

Kyllä ihminen on kumma otus. Ei kai muut eläinlajit osaa hamstrata yhtä paljon kuin me. Meille ei mikään riitä. Kaikkea tavaraa pitää olla enemmän kuin oikeasti tarvitsemme. Siihen kuluu turhaan luonnonvaroja. Mutta toisaalta tarpeemme luovat työtä, josta saa rahaa, jolla voi elättää itsensä.
Toivottavasti tulevaisuudessa kierrätys on se, johon satsaamme ja saamme sen avulla pyörimään myös työ-raha-voita leivän päälle-akselin.

Vanhoja vaatteita uusiksi

Kierrätys on minun juttu. Pyrin hyödyntämään kirppareiden tarjontaa ennenkuin ostan uutta. Sopivan kokoisten vaatteiden lisäksi etsin hyvää materiaalia, joista voi tehdä uutta.

Viuhti, 6 vee on atoopikko. Hänen vaatteet eivät saa kiristää yhtään. Tai juurikaan tuntua päällä. Niinpä valmiiksi käytetyt vaatteet sopivat hänelle. Valmiiksi pehmenneitä ja melko varmasti sen verran usein pestyjä, että kemikaalit ovat poistuneet.

Kierrätyskeskuksesta ostin viidellä eurolla paidan ja housut. Paita oli naisten m-kokoa ja housut taasen l-kokoa. Niistä tuli ihan uudet vaatteet kun vähän leikkeli ja ompeli.

Mukavat velourhousut kokoa Viuhti. Taskut jatkuvat takana samanlaisina kuin edessä. Näin tämäntyyliset housut josähän sain ja ajattelin, että noissa on jotain jujuakin.

Kaveriksi vielä raitapaita. Kuulemma oikein mukavat päällä. 

Minua ärsyttää suunnattomasti, jos ostaa uuden vaatteen niin parin pesun päästä siinä saumat kiertää. Vaikka olisi kuinka vähän kalliimpi ja olevinaan paremman merkkinen tuote.

Näissä ei saumat ala kiertämään missään vaiheessa. Kun itse tekee saa juuri sellaista laatua kuin haluaa.

Vähän aikaa sitten leikkelin lasten vanhan joustofroteepaidan tiskiräteiksi. Oli jotain poislähtemätöntä tahraa tullut niin ei viitsinyt antaa kenellekkään. Paita oli kaksi tai kolme vuotta vanha ja pesty kymmeniä kertoja. Mutta saumat eivät kiertäneet yhtään. Kyllä sillä on merkitystä että leikataanko kerralla yksi osa ajatuksen kanssa, vai koneellisesti sata osaa yhdellä kertaa. Teollisuus on hieno asia, mutta tässä kohtaa se vain huonontaa laatua.

Kurkkasin huviksenin Polar o Pyret:n nettisivuilta hintaa perustrikoopaidalle. Samantapainen kuin tuo minun ompelema. Hinta 22,90 edullisimmillaan. Kun peset sen, niin laatu tipahti heti. Onko nyt ihan jees että näin käy? Eikö olis kivempi jos paita pysyis kuosissa vielä pesun jälkeenkin?

Vitosella sain paidan ja housut, jotka pysyvät laadullisesti hyvinä vielä pesun jälkeenkin ja uutta materiaalia on tarvittu vain ompelulankaan, resoriin sekä kuminauhaan. Edullista ja kestävää.

Ja se meni niinku strömsössä. Vai menikö?

Parilta ruokailulta jäi yli kaikenlaista pientä kuten pala paprikaa ja vähän kinkkua. Aattelin, että täytyy hyödyntää tähteet ja tekaisen kinkkupiirakan. Kun pakastimesta löytyi jopa juustoraastepussin jämät niin homma oli selvä. Muistin vielä, että pakastimessa on yksi maitorahka jonka voin käyttää pohjaan. 

Alku olikin lupaava tässä leipomushommassa mutta.. En sitten muistanut ettei reseptin mukaan pohjaan mitään maitorahkaa tullut vaan kermaviiliä. Sen verran luova leipuri olen kuitennii, että huiskasin sitten maitorahkan kermaviilin tilalle.

Juup. Näyttäähän tuo melkein kinkkupiirakalta. Jos ei hoksaa katsoa pohjan vaaleaa väriä. Piirakan suutuntuma oli jotain munakkaan ja piirakan välimaastosta. Pahaksi en menisi sanomaan, oli itseasiassa oikein hyvää. Ja sain käytettyä tähteet sekä jääkaapista että pakastimesta. Sikäli onnistunut paistos.
Mutta ensikerralla yritän muistaa sen kermaviilin ;)

Pohjaan tulee siis¨

• 2,5 dl vehnäjauhoja (tai mitä vaan sattuu olemaan)
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 prk kermaviiliä
• 1 muna

Täytteeseen mitä vaan kaapista löytää plus munamaito. Minulla oli pala paprikaa, vähän kinkkua, kermapurkin loppu, vähän juustoraastetta, munamaitoa jossa kaksi munaa ja sopivasti maitoa.

Tuo pohja on tosi hyvää jos käyttää kermaviiliä rahkan sijaan. Ihan vaan vinkiksi. 
Ja kun säästää kaikki ruuantähteet, niin pakastimesta voi tehdä mukavia löytöjä piirakantäytteeksi.

Olis kirppistelypäivä

Tänään olis kirpparipäivä. MLL:n järjestämä lastenvaatekirppis. Pakko mennä katsomaan, että löytyiskö Tiuhtille 9v ja Viuhtille 6v jotain talvea ja loppusyksyä varten.

Haalarit, takit ja housut on jo hankittu Torin kautta. Meni siinä kyllä vähän tuhlailun puolelle. Haksahdin ostamaan ylettömän kalliin takin. Jos maksoi 65€ takista, jonka ovh on melkein 300 ja takki oli todella hyväkuntoinen, niin kai tuo hinta oli ihan kohtuullinen. Ja oletettavasti takki kestää myös Viuhtille asti. Luulisi tuon hintaluokan vermeiden olevan sen verran kestävää sorttia, ettei yhden talven aikana vielä käyttökelvottomaksi mene.

Toripistefi onkin ollut hyvä paikka noille hankinnoille. Uudenveroisia ulkovaatteita löytyy vaikka kuinka paljon. Usein vielä kommentilla, että ollut kakkostakkina tai parempana haalarina vähällä käytöllä.

Minä en harrasta noita kakkosvaatteita. Jos mennään kauppaan, niin sinne saa luvan kelvata se ihan ykköspidolla oleva asu. Ehkä minusta ei ole niin hohdokasta käydä kaupassa, että tarviis siihen jotenkin hienommat vaatteet. Siinämielessä on minun äitiydessä jäänyt joku bitti vinoon, kun en ole tuohon lähtenyt. Enkä myöskään harrasta lastenvaatteita. Lapset kulkevat sekamerkkisissä vermeissä ja aina itsevalituilla yhdistelmillä. Sen ovat välillä näköisetkin, mutta mulle ei ole tärkeää housujen sointuminen paitaan. Itse saavat myös ostohetkellä vaatteensa valita. Pääsen helpommalla kun annan heidän itsensä valita, kuin että laitan heidät toteuttamaan minun näkemystä heidän ulkonäöstä. Ja tappelemaan sitten sen asian kanssa jos eivät ole samaa mieltä minun näkemyksen kanssa.

Mutta näin meillä, muilla erilailla.

Raha kuin roska

Meillä löytyy päivien iloksi esimurkkuikäinen mimmi. Just sen ikänen, että on aloitettu jo hengailu ostareilla. Meidän mimmi ei tosin ostareilla hengaile, ainakaan sen jälkeen kun minä oon tullut töistä. Tuskin ennen sitäkään. Juutuuppi on ilmeisesti vielä kiinnostavampi ku kartsalla pörräily.

Kuuulinpa näin, että kun ne kaverit käy ostamassa siinä hengailun lomassa nälkäänsä vaikka suklaapatukan, ja saadessaan vaihtorahaksi viisisenttisiä ne heittää sellaiset mitättömät rahat pois. Tsiisus! Mistä ihmeestä ne on saaneet päähänsä, että viisisenttinen ei ole rahaa vaan roskaa??? Ilmeisesti heillä on asiat sillälailla mallillaan ettei pikkurahan puutteessa olla. Mitenkähän heille sitten käy kun pääasiallinen rahottaja ei ole isi tai äiti, vaan ihan ite täytyy rahansa hankkia? Vai käykö niin, että pappa betalar ikuisesti.

Meillä käytiin kyllä keskustelua säästämisestä ja säästöpossusta ja todettiin, että kun laittaa ne viisisenttiset aina säästöön niin siitähän kertyykin iso summa aikojen saatossa. Ei oo mikään roska tommonen viiden sentin kolikko vaan käypää valuuttaa. Ja vielä monessa maassa käypää.

Mielettömän mahtava jugurttijuoma

Eilen syödessäni luin samalla lehteä (meillä ei muuten lueta ruokapöydässä normaalisti. vain äiti saa salaa lukea kun kukaan ei näe) ja pistipä siinä silmään melkoinen mainos.

Ihan mielettömän kuuloinen jugurttijuoma. Ajatelkaa että tämä tuote säätelee aivojen toimintaa, pitää pöpöt loitolla, tasapainottaa suolistoa, edistää vastustuskykyä jne. 

Että iso wau! Miten tätä ei ole aikasemmin keksitty, kysyn vaan?

Kun luin nuo "lupaukset", niin ensimmäisenä tuli mieleen lapsuudenkodistani tuttu lausahdus tietyllä äänensävyllä.

Ei millään pahalla Valio, mutta.. onkhaan juuri tosi??

Ettei vain olis tullu nyt pikkusen laitettua ylisanoja?

Turvaruokaa

Meillä yritetään syödä melko pienellä budjetilla. Tosin minun valintoihin kuuluu, että suositaan luomua silloin kun siihen on varaa. Ei mulla tähän suosimiseen mitään kummempaa ideologiaa ole. Kunhan vaan olen funtsinut, että on minun kropalle se parempi valinta. Vähemmän kemikaaleja, enemmän tukea pienille (oletan vaan että on pienempiä) toimijoille jne.

Semmonen kiva turvaruoka itellä on pinaattikeitto. Ja lisukkeeksi vastaleivottuja sämpylöitä. Nyt onnistui sämpylätkin niin hyvin, että jopa perheen en-syö-kotonaleivottuja-sämpylöitä-tyyppi, veti napansa täyteen niitä. Niinkin monimutkainen resepti oli kuin että sämpyläjauhojen puutteessa laitoin hiivaleipäjauhoja ja tavallisia vehnäjauhoja, lisäksi 3dl hiutaleita erilaisista hiutalepurkeista. Kaikki jämät siis. 

Olen niitä ihmisiä, jotka pakastavat kaikki ruuanloput. Niistä saa jonakin laiskempana päivänä mukavasti kasattua jotakin syötävää. Eikä ole kiva heittää syömäkelpoista ruokaa roskiinkaan. Sehän vastaa sitä, että nakkelis euroja suoraan rodeen. Sitäpaitsi luomu on niin tyyristä, että jos sitä ostaa, niin mielellään sitten käyttääkin kaiken.

Laskeskelin, että pinaattikeitolle tuli hintaa seuraavsti:

-luomukananmunat 6kpl 1,73
-luomumaito 1l Arla veikkaan 1,20
-rasva ja vehnäjauho joitakin senttejä (5snt)
-puolitoistapussia hienonnettua pakastepinaattia n. 1,50

Yhteensä 4,48€. Maidon ja pinaatin hinta saattaa olla vähän yläkanttiin kun ei kuittia ollut niistä. Lisäsin vähän vettä, että keittoa tulee isompi annos. Kun tekee punaiseen maitoon, niin siihen rasvamäärään on varaa vettäkin lisätä. Kutakuinkin kuusi annosta saatiin. Annoshinta ei järin pahaksi kivunnut. Ja jos en olisi käyttänyt luomumaitoa ja munia, niin halvemmalla oisin päässyt.

Sämpylöistä en jaksa kustannuksia laskea, mutta eipä nekään kovin kalliiksi varmaankaan tulleet. Toki jos haluaa hifistellä, niin ottaa huomioon uunin sähkönkulutuksen myös. Mutta niin pitkälle en jaksa näitä miettiä.

Enkä kyllä jaksa miettiä ravintoarvojakaan. Kyllä sitä parina päivänä kestää vähän ravintoköyhempääkin sapuskaa vetää ilman että siitä tulee vakavia puutostiloja. Saihan siittä ainaki protskua jos ei muuta. Ja protskuthan on nyt kovin trendikkäitä. En kyllä ymmärrä miksi. Meikäläinen suosii sellaista tylsää syödään vähän kaikkea- ruokavaliota.

Tämmöisiä ruokavalintoja täällä ollut lähiaikoina. 

Minun valinta, minun blogi

Minun valinta kertoo nimensä mukaisesti minun valinnoista. Niitä valintoja on säästäväinen sekä ekologinen elämäntyyli. Olen siis jonkusortin ituhippi ja viherpiipertäjä. 

Minun valinnoilla on vaikutusta myös muihin ihmisiin. Lähinnä valintani saavat tuta mieheni ja kaksi lasta. Aina ei minun valinnat mene nappiin, mutta virheistä oppii tai jotain sinnepäin.

Tulette lukemaan kaikenlaisesta säästämisestä, kierrätysmateriaalista tuunaamisesta, ruuanlaitosta, sisustamisesta, politiikasta, puutarhajutuista, käsitöistä, leipomisesta, lapsiperheen elämästä, keski-iän kriisistä jne. Minun valinnan mielipiteet ovat omiani ja saatan tarvittaessa vaihtaakin niitä sikälimikäli huomaan olleeni ihan metsässä mielipiteeni kanssa. 

Tervetuloa!